You are here

Änkyttääkö lapsesi?

Useimmilla lapsilla on takelteluja tai muita häiriöitä sinä aikana, kun lapsi opettelee puhumaan. Yleensä nämä häiriöt poistuvat lapsen varttuessa, mutta joillakin lapsilla ne saattavat jatkua. Tyypillisiä tällaisia häiriöitä ovat yksittäisten äänteiden tai tavujen toisto, esim. äi-äi-äi-äi-äiti, äänteiden tai sanojen venyttäminen tai puheen äkkinäiset katkot.

Jos nämä puheen häiriötilat jatkuvat tai jopa pahenevat, on lapsesi puhe vaarassa kehittyä änkytykseksi. Näihin lisääntyviin oireisiin voi liittyä myös tahtoa puhua, puhelihaksien jännitystä ja kamppailua puheen kanssa. Usein myös lapsi itse alkaa kiinnittää huomiota puheensa häiriöihin.

Tilannetta pahentaa, jos lasta matkitaan ja pilkataan, jos vanhemmat keskeyttävät lapsen puhetta ja lisäävät siihen sanoja, jotka lapsi itse haluaisi sanoa, jos lasta kiirehditään, hoputetaan tai moititaan siitä, että taas ollaan myöhässä, jos lapselta kysytään liian monia asioita samalla kertaa, tai jos lasta pyydetään lukemaan tai esittämään ääneen jotakin esim. isovanhemmille osoituksena siitä, miten hyvin lapsi osaa puhua.

Vanhemmat ja muut perheen jäsenet voivat kuitenkin vähentää lapsen puheen häiriötiloja seuraavilla tavoilla:

· Pitämällä ympäristö ja kodin keskusteluilmapiiri puheenvuoroja sallivana.

· Puhumalla hieman hitaammin, melodisesti ja pitämällä pitkiä taukoja puheen välissä. Pienillä lapsilla on vaikeuksia, jos toiset puhuvat sangen nopeasti. Hitaammin puhuminen vähentää kiireen painetta.

· Ohje "puhu hitaasti ja ajan kanssa" lapselle ei paljonkaan auta, jos toiset perheen jäsenet eivät sitä noudata.

Perheen sisäinen ilmapiiri on tärkeä tekijä, joka voi vaikuttaa lapsen puheen kehittymiseen. Seuraavassa eräitä näkökohtia:

· Hyvin herkillä lapsilla syntyy helposti puhehäiriöitä. He pyrkivät reagoimaan negatiivisella tunteella silloin, kun asiat eivät mene heidän mielensä mukaisesti, kun heitä moititaan tai kun he tuntevat, että eivät täytä muiden perheenjäsenien odotuksia.

· Täydellisyyden tavoittelu. Elämä on täynnä virheitä ja pettymyksiä. Lapsen tulisi ymmärtää, että virheitten tekeminen on osa oppimisprosessia, sitä varten lyijykynällä on pyyhekumit! Samoin puheen opettelemisessa on omat kömmähdyksensä.

· Epärealistiset odotukset. Varsinkin herkillä ja täydellisyyteen pyrkivillä lapsilla on usein varsin suuria odotuksia itsestään. Kuitenkin kaikista ei tule olympiavoittajia tai muita suuria sankareita. Vanhempien tulisi auttaa lasta määrittelemään, mikä on mahdollista ja mahdotonta esim. silloin, kun nuorimmaista verrataan vanhempiin sisaruksiin, jotka jo ikänsä puolesta osaavat tehdä asioita "paremmin".

· Itsetunto. Jos meitä jatkuvasti painetaan alas tai saadaan tuntemaan muita huonommaksi, moraalimme ja itsetuntomme kärsii. Tämä pitää paikkansa erityisesti lasten suhteen, joille tunnustuksen tai kiitoksen antaminen on tärkeätä silloin kun siihen on aihetta.

Lapsen puhehäiriöiden korjaamiseksi, varsinkin jos ne jatkuvat, on suositeltavaa ottaa yhteyttä puheterapeutteihin, jotka toimivat useimpien terveyskeskusten, keskussairaaloiden tai perheneuvoloiden yhteydessä.

SÄY/AT 19.10.1998