You are here

Ohjeita vertaisryhmille

(Kääntänyt saksalaisen sisäryhdistyksen Bundesvereinigung Stotterer-Selbsthilfe´n julkaisusta "Aktive Gruppenarbeit, Ideen und Anregungen" Antero Tiilikka.)

Vertaisryhmän kehitysvaiheet:

Alkuvaihe

Mitä tapahtuu, kun vertaisryhmä aloittaa tai kun liityn sellaiseen, jo olemassa olevaan ryhmään? Silloin on tärkeätä kertoa siihenastisista kokemuksistaan ja elämyksistään änkyttäjänä ja siten vapautua menneiden vuosien aikana kerääntyneestä painolastista. Ryhmässä mukana olo tuntuu mukavalta. Tämä on tärkeätä, koska se luo pohjaa myöhemmälle, tuotteliaalle yhteistyölle. Ensimmäiset tulokset vakiintuvat: on helpompaa puhua änkytyksestä (jopa ryhmän ulkopuolella), eikä änkytys ole enää niin uhkaavaa kuin aikaisemmin.

Aktiivinen änkyttäjä ehkä piankin tempautuu mukaan erilaisiin harjoituksiin. Ehkä hänellä on myös omia ideoita (terapiakokemusten tai kirjallisuuden tutkimisen johdosta), jotka hän kernaasti haluaisi toteuttaa. Erilaiset aktiviteetit sopivat hyvin ryhmätyöskentelyyn, joten ikävystymisestä ei ole pelkoa. Opitaan tuntemaan erilaisia asioita ja ehkä tehdään jotain änkytyksen puolesta. Kuitenkin usein tämä tekeminen ilmenee "sokeana aktiviteettinä", joka johtaa pois omista vaikeuksista.

Orientoitumisvaihe

Alkuvaiheen jälkeen tullaan usein siihen pisteeseen, jossa alkaa tuntua, ettei pääse eteenpäin. Siihenastiset kokemukset eivät enää riitä etenemiseen. Jotta voisi edistyä, tarvitaan enemmän tavoitteellista työskentelyä. Suunnitelmallinen tavoitteellisuus edellyttää, että

  • tiedän, missä nyt olen
  • selkeästi tiedostan tavoitteeni ja tunnen toiveeni ja tarpeeni
  • tiedän, että minulla on keinot päästä tavoitteisiini
  • kerron muille jäsenille tilanteestani (kehitysasteesta, tavoitteista ja keinoista) ja etsin sopivia matkatovereita

Voinko onnistua? Vältänkö puhetilanteita, koska pelkään puhumista? Tunnenko alemmuutta änkytykseni tähden? Vaikuttaako änkytys ammatin tai partnerin valintaan? Toisaalta minun tulee myös itse tarkkailla omaa änkytystäni. Mitä tapahtuu, kun änkytän? Mitä ajattelen änkyttäessäni? Miten toimii hengitys? Teenkö myötäliikkeitä? Mihin suuntaan katseeni änkyttäessäni? Tämä kaikki on pitkä itsetutkistelun tie, joka voi aina johtaa uusiin tuloksiin. Kun minulle selviää, mitä änkytys minulle merkitsee, samalla myös kirkastuu se tavoite, jonka haluan saavuttaa. Silloin voivat myös tavoitteeni muuttua oman kehitykseni myötä.

Tavoitteellisen vertaisryhmän kehitysvaiheita

Jokainen vertaisryhmän jäsen on tullut "oman änkytyksensä asiantuntijaksi". Jokainen on löytänyt oman tiensä, ja ehkä myös muutamia tovereita, jotka haluavat kulkea samaa tietä. Ryhmä on kasvanut yhteen. Ymmärrämme toisemme tasavertaisina tovereina, ja tunnemme toisemme hyvin, koska jokainen jäsen on avoimesti kertonut omasta tilanteestaan, toivomuksistaan ja tarpeistaan.

Olemme yhdessä sopineet tavoitteesta, jonka seuraavaksi haluamme saavuttaa. Se ei kuitenkaan ole lopullinen tavoite, vaan seuraava askel siihen suuntaan. Sen mukaisesti olemme suunnitelleet seuraavien kokoontumistemme ohjelman ja sopineet, kuka hoitaa minkin tehtävän. Tämän lisäksi joka jäsenellä on tehtäviä seuraavan viikon ajaksi. Kokoontumisiltoina selvitetään niitä. Ehkä muutama meistä tapaa toisensa myös viikon varrella tehdäkseen yhdessä harjoituksia.

Luonnollisesti tulee myös takaiskuja, aikoja, jolloin tunnemme, että emme pääse eteenpäin ja jolloin jotkut jäsenet eivät halua edetä valitsemallamme tiellä, koska heitä kiinnostavat jo toiset tavoitteet. Siispä keskustellaan aina uudestaan, ja yhteisistä asioista sovitaan uudelleen. On suositeltavaa, että noin kolmen kuukauden välein katsomme taaksepäin ja arvioimme siihenastisia tuloksia: missä olemme nyt ja onko tavoitteidemme saavuttaminen tullut lähemmäksi? Onko joku jäänyt jälkeen? Onko meissä liian äänekkäitä tai liian hiljaisia?

Ohjeita vertaisryhmän perustamista varten

Jos haluat liittyä SÄYn alaosastoon eli Puhekerhoon, mutta lähelläsi ei ole sellaista, voisit ehkä harkita sitä, voisitko itse perustaa tällaisen ryhmän. Silloin sinua ehkä auttaisivat seuraavat kokemuksiin perustuvat vihjeet.

1. Perusta ryhmä oikeana ajankohtana! Useimmat vertaisryhmät ovat perustamisen jälkeen sangen pieniä. Älä perusta ryhmää juuri ennen kesälomakautta! Lomakauden aikana olisivat jotkut jääneet pois, joten lopputulos muodostuisi heikonlaiseksi.

Sinun itsesi tulisi jo ennen perustamista tietää jonkin verran siitä, mitä vertaisryhmässä voi tehdä. Jos kokoontumisiltoina ei tapahdu mitään mielenkiintoista tai apua tuovaa, jättäytyvät jäsenet pois jo muutaman viikon jälkeen. Siis: lue änkytystä käsittelevää kirjallisuutta ja pistäydy jonkin toisen vertaisryhmän kokouksessa.

2. Järjestä kokoukset neutraalissa ympäristössä! Ryhmän kokouksia voidaan luonnollisesti pitää jäsenten kodeissa. Silloin on kuitenkin olemassa vaara, että kokoontuminen muuttuu liian seuralliseksi, jolloin ei synny työskentelyyn sopivaa ilmapiiriä. Myös kahviloissa tai ravintoloissa täysipainoinen työskentely ei aina ole mahdollista. Näiden asemasta voisit tiedustella esim. paikallisen sosiaaliviraston kokoontumistiloja, kouluja jne., joista ei yleensä vaadita vuokraa.

3. Ilmoita paikallisessa lehdistössä! Kun etsit jäseniä uuteen vertaisryhmään, useimmiten antaa kirjoitus paikallisissa lehdissä parhaimmat tulokset. Sinun pitäisi kuitenkin itse kirjoittaa se, eikä jättää sitä toimittajan tehtäväksi. Kirjoita, mitä haluat, mutta siten, että (änkyttävä) lukija tulisi kiinnostuneeksi. Älä unohda mainita kirjoituksessa: kuka, missä, milloin, mitä, oma osoitteesi ja/tai puhelinnumerosi.

Voit luonnollisesti tehdä myös tiedotteen ja kiinnittää sen paikallisten sosiaalipaikkojen, koulujen, jne ilmoitustauluille. Tai voit myös kysyä neuvoa lähimmältä änkytyksen kanssa työskentelevältä puheterapeutilta. Myöskin SÄY mahdollisesti voi auttaa Sinua, ota yhteys hallituksen jäseniin.

4. Tiedotus-illan tekeminen puoleensavetäväksi. Ensimmäiseen kokoontumiseen, joka useimmiten muodostuu tiedotuspainotteiseksi, tulisi kutsua mukaan myös sellaisia SÄYn jäseniä, joilla on jo kokemusta vertaisryhmistä. He voisivat kertoa, miten vertaisryhmä voi menestyksellisesti työskennellä. Ehkä voisit illaksi järjestää myös pienen tiedotuspöydän, jossa olisi SÄYn esitteitä ja jäsenlehden numeroita (saatavissa kirjastonhoitajalta). Jokaisella läsnäolijalla tulisi olla mahdollisuus kysymysten esittämiseen ja myös omista kokemuksistaan kertomiseen.

Ehdotuksia vertaisryhmien kokoontumisillan sisällöstä

Mitä tehdä kokoontuessa? Ohjelmia ei tulisi tehdä ilman suunnittelua. Ohjelmien tulisi palvella haluttuja tavoitteita. Seuraavat "teemat" ovat useiden saksalaisten vertaisryhmien ohjelmassa.

  • KOKEMUKSIEN VAIHTO (esim. änkytyselämyksiä, työpaikalla änkyttäminen, änkytys kumppanin kanssa, miten koen änkytykseni, änkytys ja pelko)
  • ROOLINÄYTELMÄT (mikäli mahdollista ajankohtaisista asioista, esim. suullinen tutkinto, työpaikan hakukeskustelu, lähestyvä esitelmän pitäminen, keskustelu esimiehen tai työtovereiden kanssa)
  • ITSETUTKISKELU (miten toiset näkevät minut?, lämpimät suihkut (*), omakuvan piirtäminen, video-filmien tekeminen)
  • PUHEHARJOITUKSET (esitelmien pitäminen, puhenopeuksien vaihteleminen, äänikokeet, teatterin näytteleminen, vaikeiden äänteiden vapauttaminen)
  • ONGELMIEN, VAIKEUKSIEN RATKAISEMINEN
  • MAALAUSILTA (omakuva, maalataan yhdessä kuva, kuva minusta ja änkytyksestäni)
  • RENTOUTTAMISHARJOITUKSET (omaehtoinen harjoittelu, johdatus Zen-mietiskelyyn, motivaatiokasetin kuuntelu)
  • TERAPIOIDEN ESITTELY (van Riper, fluency, kognitiivinen, ehkä esiintymispyyntö jollekin asiaan perehtyneelle puheterapeutille)
  • TIEDOTUSTOIMINTA (info-ilta, toimittajan kutsuminen mukaan, julisteiden tekeminen info-standia varten, roolinäytelmä infostandilla)
  • MUKAVAA ILTAA (puheleikkejä, arvuuttamista, änkytysvideoiden esittämistä, esilukemista)
  • MUUTA (polkupyöräretki, peli-ilta, diskossa tai elokuvissa käynti, yhteinen illallinen, infostandilla oleminen)

(*) Lämpimät suihkut: tämä tekee erityisen hyvää sellaisille änkyttäjille, jotka yliarvioivat heikkouksiaan ja joilla on alhainen itsetunto.

Ryhmä tuoleilla ympyrän muotoisena. Keskellä on pullo, ehkä voidaan myös sytyttää kynttilä. Pullo pannaan pyörimään. Se jäsen, jota kohti pullon kaula pysähtyessään osoittaa, joutuu "lämpimään suihkuun". Se tarkoittaa seuraavaa: hänelle kerrotaan asioita, jotka hänessä miellyttävät. Suihkutettavan tulee olla hiljaa, mutta kuunnella tarkkaavaisesti. Vasta kun jokainen, joka halusi jotain sanoa, on lopettanut, saa suihkutettava kertoa, miltä "lämmin suihku" hänestä tuntui. Tämän jälkeen pannaan pullo taas pyörimään seuraavaa suihkutettavaa varten....